EPO-tietoa-2-historia

Historia

Turun Akatemiasta Ostrobotnia-taloon

Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalaisen Osakunnan varsinainen syntyvuosi on 1908, vaikkakin historiallisesti osakuntalaitoksen juuret ulottuvat yli 300 vuoden taakse Turun Akatemiaan. Tällöin ylioppilaat jaettiin kotiseudun perusteella maakuntiin, nationes. Pohjalaisylioppilaiden poikkitieteellinen yhteenkuuluvuus onkin vanhaa perua. Osakuntiin oli kuuluttava, ja kullekin osakunnalle valittiin valvojaksi, inspehtoriksi, joku yliopiston professoreista.

Etelä-Pohjalainen Osakunta (EPO) on syntynyt erottautumalla omaksi kokonaisuudekseen vanhasta Pohjalaisesta Osakunnasta ja samalla myös muista pohjalaisista osakunnista, Pohjois-Pohjalaisesta Osakunnasta sekä Vasa nationista. Tuolloisen riitelyn päätteeksi haluttiin kuitenkin perustaa kaksikieliseksi yhteistyöelimeksi Pohjalainen Valtuuskunta vuonna 1907.

Uusi Etelä-Pohjalainen Osakunta valitsi vuosijuhlapäiväkseen maaliskuun 21. päivän, sillä kyseisenä päivänä vuonna 1863 J.V. Snellman valittiin maan hallituksen jäseneksi ja Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen yliopiston professoriksi. Osakunnan alkutaipaleella sille luotiin organisaatio ja valittiin mm. inspehtori, kuraattori ja toimihenkilöt, laadittiin säännöt ja päätettiin hankkia Osakunnalle lippu. Ensimmäisen lukukauden aikana jäsenenä oli 146 ylioppilasta.

Vuonna 1912 valmistui pohjalaisten osakuntatalo Ostrobotnia, kaupungin silloiselle laidalle vähäiselle kaalipellolle – sijaiten nykyään varsin keskeisellä paikalla. Talo liittyy osaltaan myös Suomen historiaan, sillä marraskuun 20. päivänä vuonna 1914 Ostrobotnian kassahuoneessa (nyk. Jääkärihuone) pidetyssä kokouksessa perustettiin jääkäriliike. Eteläpohjalaisia tilaisuudessa edustivat Kaarlo J. Kalliala ja kuraattori Kaarlo Koskimies.

Osakunnissa ja ylioppilasmaailmassa 1920-luvulla sai otteen Akateeminen Karjala-Seura (AKS), ja erityisen vahva kannatus sille virisi Etelä-Pohjalaisessa Osakunnassa. Eteläpohjalaiset ylioppilaat olivat myös lähes yhtenä miehenä lapuanliikkeen takana. Kerrotaan, että joskus Osakunnan kokouksen päätyttyä ja AKS:n kokouksen alkaessa, kukaan Osakunnan kokoukseen osallistunut ei poistunut, paikalle vain saapui pari uutta kokousedustajaa. Merkittävä tuolloinen heimoyhteistyön saavutus oli Tartossa 28. lokakuuta 1928 solmittu ystävyyssopimus Eesti Üliõpilaste Seltsin kanssa. Etelä-Pohjalainen Osakunta otti aktiivisesti osaa myös Helsingin yliopiston opetuskielen suomalaistamiseen. Aatteellis-poliittiset tavoitteet ja teot, tsaarin rintakuvien tervausretkistä suomenkielisten koulujen tukemiseen, synnyttivät ajoittain kiivaita konfliktitilanteita ylioppilaiden ja viranomaisten välillä.

Sotien jälkeen Etelä-Pohjalaisessa Osakunnassa korostuivat ennen kaikkea tavoitteet parantaa ylioppilaiden sosiaalista ja taloudellista asemaa esimerkiksi stipendien, ruokailumahdollisuuden ja opiskelija-asuntojen muodossa. Vallilaan rakennettiin ylioppilasasunnot 1960-luvun aikana, ja 1970-luvun lopulla saatiin lisää huoneistoja Patolasta ja Puistolasta. Ostrobotnia-talon suosio tanssi- ja klubipaikkana kasvoi ja pohjalaisten ravintola yhtiöitettiin Oy Botta Ab:ksi vuonna 1970.

Yhteinen kotiseutu ja sen perinteet, murre, taakse jääneet yhteiset kouluvuodet olivat voimia, jotka pitivät Etelä-Pohjalaista Osakuntaa vireässä toiminnassa ylioppilaspolvesta toiseen. Erityisesti kulttuuritoiminta, kotiseutututkimusretket ja akateemiset traditiot saavuttivat suuren suosion 1950-luvun ja osin vielä 1960-luvun Osakunnassa. Etelä-Pohjalainen Osakunta sai tuolloin hyvin maakunnallisen leiman. Uutta oli, että Helsinkiin opiskelemaan tullut eteläpohjalainen saattoi yhtä hyvin olla mies kuin nainen.

Ylioppilaskunnan edustajiston vaaleissa osakunnat menestyivät erinomaisesti aina 1960-luvun lopulle asti, jolloin ylioppilasmaailma radikalisoitui. Myös EPO:ssa perinteisen osakuntaelämän puolustajat joutuivat ahtaalle ja Osakunnan henkilövaaleja alettiin käydä puoluepolitiikan merkeissä. Toisaalta murroksen merkkinä moni yliopisto-opiskelija lopetti osakuntien jäsenmaksun maksamisen yliopistolain muuttuessa vuonna 1969. Varsinainen osakuntaan kuulumisen pakollisuus oli poistunut jo vuonna 1937.

Sitoutumattomuus palasi Osakuntaan 1970-80-luvun vaihteessa. Nuoremmassa osakuntapolvessa heräsi kiinnostus elvyttää akateemisia perinteitä ja tapakulttuuria, ja toiminta palasi enemmän käytännönläheiseksi. Viimeistään EPO:n 75-vuotisjuhlat olivat kaavaltaan estottoman traditionaaliset ja pohjalaiset. Jäsenmäärä alkoi myös kasvaa.

”Osakuntaelämän täytyy aina silloin kun se on voimakasta ja tervettä, olla oman erikoisen heimoluonteen mukaisen hengen läpitunkema, hengen, joka ei muutu vaikka osakuntamuodot muuttuvat, joka kulkee perintönä sukupolvelta toiselle ja jonka muotoja ja traditsiooneja pidetään pyhinä” –Kuraattori Kaarlo Koskimies Osakunnan ensimmäisessä vuosijuhlassa Kaisaniemessä.

2000-luvun ylioppilaille Etelä-Pohjalainen Osakunta, jolla on yli 100-vuotiset perinteet, tarjoaa edelleen eteläpohjalaisille ja eteläpohjalaismielisille ylioppilaille kodin keskellä Helsinkiä.

Lähteet:

Aulis J. Alanen: Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Historia 1908-1933
Mikko Pohtola: Etelä-Pohjalainen Osakunta 1928-1958
Hannu Kontsas: Etelä-Pohjalainen Osakunta Historia vuoteen 1983

Osakuntien yhteiseen historiaan voi tutustua Osakuntien yhteisvaltuuskunnan sivuilla.

 

100‐VUOTISJUHLAKIRJA

Syrän kultaa, kieli kun puukkoo – Etelä‐Pohjalaisen Osakunnan vaiheita 1908–2008

Pitkään odotettu EPO:n 100‐vuotisjuhlakirja ”Syrän kultaa, kieli kun puukkoo ‐‐ Etelä‐Pohjalaisen Osakunnan vaiheita 1908‐‐2008” on ilmestynyt 19.12.2011. Yli 600‐sivuinen artikkelikokoelma piirtää monipuolisen kuvan osakunnan historiasta, toiminnasta, ihmisistä ja pyrkimyksistä.

Teoksen takakansiteksti esittelee sisällön seuraavasti:

”Syrän kultaa, kieli kun puukkoo on Etelä‐Pohjalaisen Osakunnan 100‐vuotisjuhlakirja, laaja ja kattava artikkelikokoelma. Se kuvaa Pohjanmaalta Ostrobotnialle tulleen opiskelijanuorison elämää monella tavalla ja monella äänellä. Kirjan artikkelit kattavat osakunnan koko taipaleen sen edeltäjistä nykyhetkeen asti ja samalla osakunnan toiminnan eri puolet poliittisesta agitaatiosta juhlintaan ja maakuntatutkimukseen.

Syrän kultaa, kieli kun puukkoo on kirja, jossa perehdytään muun muassa osakunnan rooliin Suomen itsenäistymispyrkimyksissä, jussipaidan syntyhistoriaan, osakunnan kotiseutututkimukseen, pohjalaisosakuntien omaleimaiseen lauluperinteeseen ja muistellaan elämää toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista 2000‐luvulle asti. Mukana ovat siis kaikki osakuntalaiset, lapualaiset ja taistolaiset, itsenäisyysaktivistit ja EU‐kansalaiset, civettäret ja civikset, unohtamatta osakunnan virolaisia ja ruotsalaisia ystäviä.

Syrän kultaa, kieli kun puukkoo pitää sisällään myös luettelot osakunnan keskeisimmistä virkailijoista, inspehtoreiden elämäkerrat, kuvaukset kunniajäsenistä ja listat sankarivainajista.

Syrän kultaa, kieli kun puukkoo on varsin isokokoinen kirja. Vähempi ei meille eteläpohjalaisille kelpaisikaan.”

Kirjan julkistamistilaisuus oli 22.1.2012 Ostrobotnialla. Puhujina olivat mm. ministeri Jaakko Numminen ja professori Laura Kolbe.

Kirjan hankkiminen

100‐vuotisjuhlakirjaa voi ostaa päivystysaikoina Etelä‐Pohjalaisen Osakunnan toimistolta Ostrobotnia‐ talolta, osoite Töölönkatu 3 A, 00100 Helsinki, 5. kerros. Kirjan hinta on 40 € ja 35 € osakunnan nykyisille opiskelijajäsenille. Huom. osakunnan toimistossa kelpaa vain käteinen. Kirjaa voi myös tilata lähettämällä tilauspyynnön Osakunnan pääsihteerille (epo‐mail@helsinki.fi). Kirja ja postimaksu maksetaan Osakunnan tilille ja lähetetään toimistolta postin kautta.

Lisätietoja:

Tiedustelut kirjan sisällöstä yms.:
Hannu Savolainen, historiatoimikunnan puheenjohtaja
044‐0860876

Maksuun liittyvät ongelmat:
Taloudenhoitaja (epo‐talous@helsinki.fi)

Toimitukseen liittyvät ongelmat:
Pääsihteeri (epo‐mail@helsinki.fi)